Matkustan kesäyössä Karjalan kannaksen halki kohti Vaalimaata, on sunnuntai – ilta seitsemäs kesäkuuta. Venäläisessä ”15€ - suunta” bussissa on uninen tunnelma, vain yksi valveilla tietokoneella kirjoittaen. Viimeistä kertaa tämän vaihdon aikana suuntaan kotiin. Haikeus Pietaria, ja sinne jääviä kavereita kohtaan on tällä hetkellä päällimmäisenä tunteena. Pietarilaisen ystävättäreni jäähyväiset ennen bussin lähtöä tulen muistaman. Olen aina pitänyt kesäöistä, ja tämä kesäyö vahventa kiintymystäni ja täydentää haikeuden tunnetta. Eteenpäin on kuitenkin mentävä.
Olen valitettavan huonosti kirjoittanut kevään aikana bloagia. Pahoitteleni tästä. Kevät Pietarissa oli kuitenkin hyvin hektinen, eikä ollut aikaa kirjoitaa blogia. Monenlaisia kertomuksia ja seikkkailuja kuitenkin viettämäni 9,5 kuukauden ajalta on runsaasti. Eräs syy kirjoittamattomuuteeni on ollut työharjoitteluni Brasiliassa, joka on aiheuttanut huomattavan määrän erinäisten dokuenttien hoitamista. Venäjällä 9kk:tta ja Brasiliassa 3kk luullakseni kasvattaa minusta mestariottelijan byrokratiassa.
Kirjoitan erinäisistä asioista tänä yönä kunnes akku loppuu. Olemme nyt lähellä Viipuria.
Venäjäefekti
Otsikon perusteella jää arvailujen varaan tämän kirjoituksen sisältö. Teksti käsittelee sairasteluani vaihtovuoteni aikana. Kutsuin lähes alituista sairasteluani Venäjäefektiksi.
Pietari on rakennettu 104 eri saarelle, täten vettä kaupungissa on paljon. Kanaalit kulkevat siellä täällä, ja leveä Neva hallitsee keskustaa. Sijainti Suomenlahden pohjukassa aiheuttaa osaltaan useasti esiintyvät sateet. Ilman kosteus on kaiken aikaa korkeahko. Tälläinen yhdistelmä aiheuttaa flunssa ja angiinoita henkilöille, joilla on taipumusta kyseisiin riivaaviin tauteihin. Itse varsin mielelläni luovuttaisin kirurgille kurkussa sijaitsevat nielurisat, joissa angiinan ja flunssabakteerien on mukava rällätä.
Mikäli sairastuu, niin suomalaisilla vakuutusyhtiöillä on sopimuksia eräiden Pietailaisten yksityissairaaloiden kanssa. Itse kävin aina tarvittaessa AMC – klinikalla. Klinikan nimi tulee on lyhennetty sanoista American Medical Clinic, ja se sijatsee Moikan varrella lähellä Iisakin kirkkoa. Klinikka on yksityinen, ja siten huomattavan kallis. Heidän internet – sivuillaan on mm. Hinnasto operaatioille parantamaan ulkonäköä, mikä on sinänsä koomista.
Kävin kevään aikana muistaakseni viisi kertaa klinikalla. Erään kerran kävin kaksi viikkoa jatkuneen päänsäryn vuoksi, eräs kerta oli angiina, eräs kerta oli alaselän jumahtaminen (jota luulin munuaistulehdukseksi, koska kylmetyin pahasti.), kerran hampaastani lohkesi paikka , huhtikuussa sain silmätulehduksen vieraillessani eläintarhassa.
Diagnisointi klinikalla on yliragoivaa. Sairastaessani angiina, valitin pääkipua ja kevyttä kuumeilua. Tällöin minut ohjattiin operaatioon, jossa pääni verisuonet tutkittiin ultraäänellä. En halua edes tietää operaation hintaa. He eivät ottaneet verikoetta tai tutkineet kurkkua, toisaalla ei minulla ollutkaan angiinan tavanomaisia oireita. Vasta seuraavalla käynnillä he muutaman päivän päästä he löysivät angiinan.
Hammaslääkäri käynti oli samalla viikolla kuin angiinan etsiminen. Eräänä aamuna syödessäni veneläistä versiota Fazzerin ruispuikulasta hampaastani lohkesi palanen. Olin tietenkin kauhuissani, koska Venäjän hammaslääkärikäynneistä on olemassa monenlaisia legendoja. Puudutusainena ja desifiointi aineena käytetään vodkaa, hampaan paikataan sementillä ja uudet hammaspaikat alkavat vastaan ottamaan radioviestejä. Tiedostamastani huhuista huolimatta minun oli mentävä klinikalle, koska paikka oli korjattava. Hammaslääkäri oli n. 150Cm jäntevävartaloinen keski-ikäinen Itä – Venäjältä oleva nainen. Kommunikointi oli tietenkin koomista, koska hän ei tiennt mikä suussani on vikana. Minun piti ilman sanakirjaa selvittää että hampaastani on paikka lohjennut. Olimme onnekseni samalla taajuudella onneksi. Tietenkin ollessani operintituolissa pohdiskelin hänen tietouttaan ongelmastani. Puudutusaineena ei ollut vodkaa, vaan sain neulan mikä poisti tunnon leuasta. Operaatio sujui onnistuneesti. Tosin olin alkuvaiheessa hermostunut, hammaslääkäri nimisen kauhuelokuva muistelu pahensi asiaa. Eräs varsin koominen yksityiskohta oli hammaslääkäri käyttämät silmälasit, joiden punaisissa sangoissa luki enjoy (=nauti). Hammasporan vinkuessa ja hermoston ollessa koetuksella tuntuu helpottavalta lukea hänen silmälaseistaa NAUTI..
Lopputulos oli kuitenkin hyvä, ja sain suuni kuntoon,
Huhtikuussa selkäni jumahti todella jämäkästi. Sain kylmää eräänä iltana tehdessäni pitkän kävelylenkin kaverini kanssa kevätkylmässä. Kauppajonossa ollessani menetin melkein tajuntani vihlovan alaselkkivun vuoksi. Seuraava vaihe oli googlettaa diagnoosi internetistä. Kipuoireet viittasivat munuaisten vaurioitumineen tai toimintakyvyn laskuun. Menin siis klinikkalle, koska minulla oli alaselkä ja pääkipeä. Lääkäri päätti diagnisoida jälleen ylhäältä alaspäin, ja lähetti minut jälleen ultraäänellä tutkittavaksi. Mielestäni se oli tarpeetonta. He olivat varmasti investoineet uuden ultraääniaparaatin, ja heillä oli painetta laitteen takaisin maksuun. Tutkiva lääkäri ei puhunut englantia, joten jutustelimme jääkiekosta venäjäksi. Kummallakin vierailullani hänen luonaan hän jutusteli jääkiekosta. Varsinkin kun Venäjän mm-joukkue voitti kultaa jääkiekossa. Mitään vikaa hän ei kuitenkaan minusta löytänyt. Minulle tehtiin erinäisiä testejä, mutta mitään hälyttävää vaurioita ei minulla ollut. Tutkiva lääkäri määräsi minulle ajan neurologille, jonne menin seuraavana päivänä. Neurologi ei puhunut englantia kyllä yhtään. Olisi siis antoisaa keskustelua meillä, vaikeahko on selvittää vaivansa vieraalla kielellä. Siinä se neurologi sitten löi minua vasaralla testaillen hermoratojeni toiminaa. Sirpistä en onneksi saanut. Hän teki monenlaisia kysymyksiä minulle venäjäksi, joita en ymmärtänyt. Lopulta neurologi menetti hermonsa ja lähti huoneesta. Itse en tiennyt mitä tehdä, joten jäin odottamaan. Hetken kuluttua huoneeseen saapuihkin nuorehko naislääkäri, joka puhui erittäin sujuvaa englantia. Hänen kansaan oli ilo jutella, mutta vikaa ei minusta löytynyt. Diagnoosi oli jumahtanut alaselkä, sain kipua lievittävää geeliä.
Viimeinen käyntini American medical clinic:lla johtui silmätulehduksesta, jonka sain eläintarhassa käyntini jälkeen. Eläintarha sijaitsee Pietari – Paavalin linnoituksen takana.
Mikäli on oikein eläinrakas ihminen niin Pietarin eläintarhaan ei ole aivan välttämätön vierailukohde. Eläimet eivät ole aina edes siedettävisssä olosuhteissa. Apinatalossa oli niin vahva viehkeä uren tuoksu että silmiin sattui. Monen eläimen vankeushäkin vieressä on kyltti, jossa kerrotaan mikä yritys sponsoroi eläimen hyvinvointia. Esimerkiksi teleoperaattori Beeline tarjoaa tälle orangille mahdollisuuden hyvään elämään. Eläintarha käynnin jälkeisenä iltana alkoivat silmäni vuotamaan yhtenään. Kaverini diagnisoivat tulehduksen nimellä monkey eye flu. Seuraavana päivänä ostin silmätippoja apteekista jotka rauhoittivat silmien vuotamisen. Muutaman päivän päästä menin kuitenkin apteekkiin, koska halusin olla varma että minkäänlainen näönviejä tulehdus ei jää itämään silmään. Sainkin silmälääkäri samalle illalle. Silmälääkäri puhui englantia, ja oli mukava henkilö. Hän tutki silmäni laitteella, jossa katsomaan tietynlaisiin kiikareihin, joissa näkyi puinen punainen mökki. Hän ei löytänyt silmistäni mitään vikaa, mutta määräsi toisenlaisia silmätippoja.
Tutustuin varsin hyvin vaihto-opiskeluaikanani AMC – klinikkaan, eikä ainakaan tähän päivään mennessä ole tullut laskua klinikkakäynneistäni. Minulla on oikeus kolmen vakuutusyhtion hoitoon, mutta parhaiten AMC:lla toimi Eurooppalainen. Vakuutusyhtiön palvelut sain Insinööriliiton kautta, koska olen opiskelijäsen. Ensisijainen vakuutusyhtiöni on Lähivakuutus. Klinikkamaksun minun olisi kuitenkin pitänyt itse maksaa, ja hoitaa Suomessa paperit Lähivakuutukselle. Eurooppalaisen lomakkeen sain täyttää suomeksi paikan päällä.Vakuutuksen kanssa tulee olla tarkkana ettei 90vrk:tta ole ylittynyt, jolloin vakuutus ei ole enää voimassa. Käyttämieni lääkärinpalveluen loppulaskun voin arvioida liikkuvan n. 2000-3000€ paikkeilla. Kovaa rahastusta siis.
Olisi varmasti pitänyt syödä omena päivässä pitääkseni lääkäri loitolla, tai venäläiseen tapaan juoma 100gr vodkaa aamuittain.
Akkua on vielä, mutta sammutan tietokoneen rajamuodollisuksien vuoksi. Päästyäni Suomeen nukun Helsinkiin asti. Kirjoitan lisää tuonnempana.
keskiviikko 8. heinäkuuta 2009
Sadko – festivaali Novgorodissa 6.-7 kesäkuuta
Pääosa suomalaisista Finecin vaihto-oppilasta lähtivät kesäkuun alussa aktiivilomalle Sochiin Mustan meren rannikolle. Itse en voinut lähteä, koska minun piti olla Suomessa maananataina 8.6.
Me rannalle jääneet suomalaiset päätimme lähteä Sadko – kansantaide festivaaleilla 1150 – vuotiaaseen Novgorodin kaupunkiin.Olin varannut Kruis – hostellista meille huoneen muutama viikoa aiemmin ja suunnitellut matkat kuten johtuullisen matkanjohtajan kuuluu.
Matkaseurueemme muodostui vasta aivan viime hetkinä lopulliseen kokoonpanoon, joka koostui viidestä suomalaisesta, saksalaisesta, ranskaiesta ja venäläisestä. Taistelutoverit olivat olleet perjantaina tutustumassa Pietarin ravitsemusliike tarjontaan, ja itsekkin pakkasin matkatavarani yöllä ennen lähtöä. Junamme lähti aamulla kahdeksan aikaan, joten kiire oli ennakoitavissa. Matkaseuruetta oli työläs saada liikkeelle asuntolalta, ja lähdimme jo valmiiksi kireällä aikataululla. Otimme kaksi kansantaksia Nevskilltä ja suuntasimme 200ruplalla Moskovan juna-asemalle, jossa meitä odotti kaksi seurueemme jäsentä. Hukkasimme turhaan juna-asemalla aikaa etsiessämme lipunmyyntiä, ja kootaksemme matkaporun kasaan. Lippujonossa oli tietenkin hidaskätisiä , eikä hoputtaminen auttanut. Saimme liput ostettua ja juoksimme junalaiturille. Kiirehtimisestä huolitamatta ehdimme nähdä junan lähtevän ilman meitä.
Mukana oleva Venäläinen jutteli junavirkailijoiden kanssa, ja menime samaansuuntaan menevään Chydovon junaan. Chydovo sanana tarkoittaa ihmeellistä, odotukset olivat siis valtaisat matkan aikana. Päästessämme perille siellä oli markkinat käynnissä, ja menimme pyörimään sekaan. Aamupalaa ostaessamme myyjä ärähti koska puhuimme vierasta kieltä hänen putiikissaan.
Perhelomakohteena olleen välietappi tiettäävästi ainut nähtävyys oli suuren isänmaallisen sodan muistomerkki, jonka edessä roihusi ikuinen tuli. Kunta on varmasti nimetty sodan jälkeen uudestaan nimellä ihmeellinen. Painoimme Chydovon mieliimme ja suuntasimme bussilla Novgorodin.
Veliki Novgorod on Kiovan ohella toinen merkittävä Rus – hallitsijoiden kaupunki. Kuluvana vuonna kaupunki juhlii 1150 – vuottaan. Kaupunki sijaitsee lähellä Ilmarinjärveä ja kaupungin läpivirtaa Olhavanjoki, jota käyttäen viikinkit purjehtivat Mustalle- ja Kaspianmerelle. Kaupungissa sijaitsee Kremlin linnoitus, ja huomattava määrä kirkkoja. Tosin koko historiallinen keskusta oli remontissa juhlavuoden juhlallisuuksien vuoksi, ei meidän toimintamme vuoksi. Sadko – festivaali on saanut nimensä tarinasta, jossa kauppias elää meren valtakunnassa. Ilja Repin on maalannut myös Sadko nimisen taulun tarinaan perustuen, taulu on minun suosikki tauluni Pietarin Venäläisen taiteen museossa.
Lauantai- iltana osallistuimme festivaalin gaalakonserttiin, minne tuli myös kiire. Olimme ennen konserttia ravintolassa, jossa palvelu oli varsin hidasta. Menimme konserttiin kahdella virallisella taksilla 100 ruplan hinnalla. Sanoin kuskille että meillä on kiire, ja silloin sai punainen koppilada kyytiä. Kyydistä olisi voinut kuvata elokuvan Getaway Novgorod. Selvisimme täysissä kehon ja sielun voimissa. Novgorodissa oli virallisia takseja kiinteillä taksoilla, mikä oli sinänsä kummallista.
Gaalakonsertissa tapasimme Suomi – Venäjä Seuran matkaporukkaa. Heidän kauttaan saimme alunperin tiedon konsertista. Konserrti oli mielenkiintoinen, vaikka meidän matkaseurueemme olikin uneliasta. Mieleen jäi erityisesti intialaisten soittava, laulava ja tanssiva porukka. Heillä oli värikkäät hameet ja päässään turpaanit. Heillä oli kaiken aikaa draivi päällä. Soittimena heillä oli muunmuassa köynnöskehikko, joka pitää jännän äänen kun sitä venkslaa edestakaisin. Lisäksi Ukrainalainen orkesteri, jonka solisti lauloi pikkupojan äänellä oli upea kokemus. Monella esiintyjällä oli vaatetuksena kansallispuvut, ja he tanssivat kansantansseja.
Illalla kiertelimme Kremlissä ja ihastelimme alkukesän ilta-aurinkoa. Loppuillasta menimme isoon purjeveneeseen tehtyyn korkeatasoiseen kaksikerroksiselle klubille. Takaisin hostelille menimme shaverman kautta kohtuullisen aikaisin.
Sunnuntaina kävimme museoalueella, missä festivaali- iloittelu jatkui. Paikalla oli paljon käsitöitä, sekä kaikki gaalassakin esiintyneet orkesterit. Iltapäivällä lähdimme bussilla takaisin Pietariin, sillä minun bussini lähtö Suomeen olisi 22.00. Kotimatka meni nukkuessa, mitä nyt Chydovosta osa haki jäätelön. Sadko – festivaali oli mielestämme mukava ja onnistunut alkukesän karkelo.
Me rannalle jääneet suomalaiset päätimme lähteä Sadko – kansantaide festivaaleilla 1150 – vuotiaaseen Novgorodin kaupunkiin.Olin varannut Kruis – hostellista meille huoneen muutama viikoa aiemmin ja suunnitellut matkat kuten johtuullisen matkanjohtajan kuuluu.
Matkaseurueemme muodostui vasta aivan viime hetkinä lopulliseen kokoonpanoon, joka koostui viidestä suomalaisesta, saksalaisesta, ranskaiesta ja venäläisestä. Taistelutoverit olivat olleet perjantaina tutustumassa Pietarin ravitsemusliike tarjontaan, ja itsekkin pakkasin matkatavarani yöllä ennen lähtöä. Junamme lähti aamulla kahdeksan aikaan, joten kiire oli ennakoitavissa. Matkaseuruetta oli työläs saada liikkeelle asuntolalta, ja lähdimme jo valmiiksi kireällä aikataululla. Otimme kaksi kansantaksia Nevskilltä ja suuntasimme 200ruplalla Moskovan juna-asemalle, jossa meitä odotti kaksi seurueemme jäsentä. Hukkasimme turhaan juna-asemalla aikaa etsiessämme lipunmyyntiä, ja kootaksemme matkaporun kasaan. Lippujonossa oli tietenkin hidaskätisiä , eikä hoputtaminen auttanut. Saimme liput ostettua ja juoksimme junalaiturille. Kiirehtimisestä huolitamatta ehdimme nähdä junan lähtevän ilman meitä.
Mukana oleva Venäläinen jutteli junavirkailijoiden kanssa, ja menime samaansuuntaan menevään Chydovon junaan. Chydovo sanana tarkoittaa ihmeellistä, odotukset olivat siis valtaisat matkan aikana. Päästessämme perille siellä oli markkinat käynnissä, ja menimme pyörimään sekaan. Aamupalaa ostaessamme myyjä ärähti koska puhuimme vierasta kieltä hänen putiikissaan.
Perhelomakohteena olleen välietappi tiettäävästi ainut nähtävyys oli suuren isänmaallisen sodan muistomerkki, jonka edessä roihusi ikuinen tuli. Kunta on varmasti nimetty sodan jälkeen uudestaan nimellä ihmeellinen. Painoimme Chydovon mieliimme ja suuntasimme bussilla Novgorodin.
Veliki Novgorod on Kiovan ohella toinen merkittävä Rus – hallitsijoiden kaupunki. Kuluvana vuonna kaupunki juhlii 1150 – vuottaan. Kaupunki sijaitsee lähellä Ilmarinjärveä ja kaupungin läpivirtaa Olhavanjoki, jota käyttäen viikinkit purjehtivat Mustalle- ja Kaspianmerelle. Kaupungissa sijaitsee Kremlin linnoitus, ja huomattava määrä kirkkoja. Tosin koko historiallinen keskusta oli remontissa juhlavuoden juhlallisuuksien vuoksi, ei meidän toimintamme vuoksi. Sadko – festivaali on saanut nimensä tarinasta, jossa kauppias elää meren valtakunnassa. Ilja Repin on maalannut myös Sadko nimisen taulun tarinaan perustuen, taulu on minun suosikki tauluni Pietarin Venäläisen taiteen museossa.
Lauantai- iltana osallistuimme festivaalin gaalakonserttiin, minne tuli myös kiire. Olimme ennen konserttia ravintolassa, jossa palvelu oli varsin hidasta. Menimme konserttiin kahdella virallisella taksilla 100 ruplan hinnalla. Sanoin kuskille että meillä on kiire, ja silloin sai punainen koppilada kyytiä. Kyydistä olisi voinut kuvata elokuvan Getaway Novgorod. Selvisimme täysissä kehon ja sielun voimissa. Novgorodissa oli virallisia takseja kiinteillä taksoilla, mikä oli sinänsä kummallista.
Gaalakonsertissa tapasimme Suomi – Venäjä Seuran matkaporukkaa. Heidän kauttaan saimme alunperin tiedon konsertista. Konserrti oli mielenkiintoinen, vaikka meidän matkaseurueemme olikin uneliasta. Mieleen jäi erityisesti intialaisten soittava, laulava ja tanssiva porukka. Heillä oli värikkäät hameet ja päässään turpaanit. Heillä oli kaiken aikaa draivi päällä. Soittimena heillä oli muunmuassa köynnöskehikko, joka pitää jännän äänen kun sitä venkslaa edestakaisin. Lisäksi Ukrainalainen orkesteri, jonka solisti lauloi pikkupojan äänellä oli upea kokemus. Monella esiintyjällä oli vaatetuksena kansallispuvut, ja he tanssivat kansantansseja.
Illalla kiertelimme Kremlissä ja ihastelimme alkukesän ilta-aurinkoa. Loppuillasta menimme isoon purjeveneeseen tehtyyn korkeatasoiseen kaksikerroksiselle klubille. Takaisin hostelille menimme shaverman kautta kohtuullisen aikaisin.
Sunnuntaina kävimme museoalueella, missä festivaali- iloittelu jatkui. Paikalla oli paljon käsitöitä, sekä kaikki gaalassakin esiintyneet orkesterit. Iltapäivällä lähdimme bussilla takaisin Pietariin, sillä minun bussini lähtö Suomeen olisi 22.00. Kotimatka meni nukkuessa, mitä nyt Chydovosta osa haki jäätelön. Sadko – festivaali oli mielestämme mukava ja onnistunut alkukesän karkelo.
Työtä tekevälle
Työni suomen opettajana jatkui huhtikuun loppuun saakka, työskentelin yhteensä n. 7 kuukautta opettaen kielioppia sekä käytännön keskustelua. Tärkeämpää oppilaille oli varmasti se että jutustelimme oppitunneilla paljon eri aiheista. Lisäksi annoin heille joka kerralle kotitehtäväksi kirjoittaa aineen eri aihepiireistä. Minulla oli opetettava ryhmä (4-12 henkilöä) sekä yksityisopetusta oppilaalle. Tavallisesti kokoonnuimme lauantaisin tai torstaisin. Meillä ei ollut sen enempää opintomateriaalia vaan keksin jokaiselle tunnille keskusteluaiheen. Käytin hyödykseni aiheita joita kävimme venäjän tunneilla. Oppilaat olivat tyytyväisiä minuun, ja pyysivät jos voisin tulla myös ensi syksynä heidän opettajaksi. Sain työtodistuksen ja hieman taskurahaa ajastani Suomen kielen ilosanoman levittämisessä.
Opetustyön ohella työskentelin myös lehtitalossa. Sain työn konsulaatin välittämänä. Eräs Piearilainen lehtitalo aloitti Finlandia.ru – lehden teon, ja he tarvitsivat minua toimimaan kontaksihenkilönä Suomeen. Työskentelykielenä oli englanti sekä venäjä. Työskentelin 1-2 päivää viikossa opiskelun ohella. Lehtemme kohderyhmä oli Pietarin keskiluokka, joka kenties aikoo mennä Suomeen lomalle. Lehteä jaettiin yksityisklinikoilla, business-keskuksissa, fitness- keskuksissa ja hotelleissa. Lehti kertoi suomalaisista perinteistä, juhlista, brändeistä, historiasta ja tapahtumista. Lehden ensimmäinen numero julkaistiin helmikuussa. Tarkoitus oli julkaista lehteä viisi kertaa vuodesa. Minun työni oli kontaktoida suomalaisia yritksiä mainostamaan lehdessä, sekä kääntää painettavia tekstejä venäjästä suomeksi. Työskentelin pääasiassa internettiä ja puhelinta käyttäen. Olin osa lehden tiimiä. Työskentelin valkoinen saari nimisessä business – keskuksessa lähellä metroasema cherno sherskajaa. Jaoin työhuoneen lehtitalon pomon kanssa, joka varsin puhelia rouvashenkilö. Hän jutteli vain venäjää. Mikäli hänellä oli tärkeää asiaa minulle, asiaa tulkattiin minulle englannksi.
Talouskriisin seurauksena projekti kuitenki lakkautettiin, oltuani mukana kuvioissa muutaman kuukauden ajan. Työkaveri olivat ystävällisiä, ja kehoittivat käymään toimistolla tullessani Pietariin. Sain kultaisena kädenpuristuksenaa heidän tekemän elävä Pietari kirjan, sekä työtodistuksen. Finlandia. Ru -lehteä mahdollisesti aletaan painamaan jälleen syksyllä. Suomi kiinnotaa toki venäläisiä. Viime vuonna Suomen konsulaatit Venäjällä myönsivät yhteensä 700 000 viisumia.
Työpaikat olivat varsin erilaisia aiepaan työkokemukseeni verrattuna. Kone – ja tuotantotekniikan insinööriopiskelijalle suora hyöty oli esiintymiskokemus, sekä kielen käytön kehittyminen.
Kuten sananlaskussa sanotaan, kyllä tekevä töitä löytää.
Opetustyön ohella työskentelin myös lehtitalossa. Sain työn konsulaatin välittämänä. Eräs Piearilainen lehtitalo aloitti Finlandia.ru – lehden teon, ja he tarvitsivat minua toimimaan kontaksihenkilönä Suomeen. Työskentelykielenä oli englanti sekä venäjä. Työskentelin 1-2 päivää viikossa opiskelun ohella. Lehtemme kohderyhmä oli Pietarin keskiluokka, joka kenties aikoo mennä Suomeen lomalle. Lehteä jaettiin yksityisklinikoilla, business-keskuksissa, fitness- keskuksissa ja hotelleissa. Lehti kertoi suomalaisista perinteistä, juhlista, brändeistä, historiasta ja tapahtumista. Lehden ensimmäinen numero julkaistiin helmikuussa. Tarkoitus oli julkaista lehteä viisi kertaa vuodesa. Minun työni oli kontaktoida suomalaisia yritksiä mainostamaan lehdessä, sekä kääntää painettavia tekstejä venäjästä suomeksi. Työskentelin pääasiassa internettiä ja puhelinta käyttäen. Olin osa lehden tiimiä. Työskentelin valkoinen saari nimisessä business – keskuksessa lähellä metroasema cherno sherskajaa. Jaoin työhuoneen lehtitalon pomon kanssa, joka varsin puhelia rouvashenkilö. Hän jutteli vain venäjää. Mikäli hänellä oli tärkeää asiaa minulle, asiaa tulkattiin minulle englannksi.
Talouskriisin seurauksena projekti kuitenki lakkautettiin, oltuani mukana kuvioissa muutaman kuukauden ajan. Työkaveri olivat ystävällisiä, ja kehoittivat käymään toimistolla tullessani Pietariin. Sain kultaisena kädenpuristuksenaa heidän tekemän elävä Pietari kirjan, sekä työtodistuksen. Finlandia. Ru -lehteä mahdollisesti aletaan painamaan jälleen syksyllä. Suomi kiinnotaa toki venäläisiä. Viime vuonna Suomen konsulaatit Venäjällä myönsivät yhteensä 700 000 viisumia.
Työpaikat olivat varsin erilaisia aiepaan työkokemukseeni verrattuna. Kone – ja tuotantotekniikan insinööriopiskelijalle suora hyöty oli esiintymiskokemus, sekä kielen käytön kehittyminen.
Kuten sananlaskussa sanotaan, kyllä tekevä töitä löytää.
sunnuntai 5. huhtikuuta 2009
Uljanovin selässä Mensevikin mentävä reikä
Huhtikuun ensimmäistä päivää juhlitaan Venäjällä hölmöjen päivänä, tuona päivä saa tehdä monenlaisia kujeita ja jekkuja kanssaeläjille. Suomen aprillipäivä nimitys juontunee englannin huhtikuuta tarkoittavasta sanasta april. Keskiviikkona olimme valmistautuneet potentiaalisiin jekkuihin ympärillämme, koska vieraassa kulttuurissa ei voi tietää kuinka vakavasti paikalliset ottavat juhlat ja traditiot.
Oppituntien jälkee iltapäivällä huomasin YLE:n internetsivuillta mielenkiintoisen uutisen Pietarin Suomen asemalla sijaitsevat Lenin – patsaan räjäyttämisestä. Uutislähde oli Venäjän tietosähketoimisto eli tutummin Itar-Tass. Uutisen yhteydessä oli kuva tihutyön kohteeksi joutuneesta patsaasta. Kuva oli otettu selkäpuolelta, jossa takamuksen paikkeilta paistoi päivä kirkkaana läpi. Uutinen vaikutti aprillipilalta. Päätimme lähteä paikalle Suomen asemalle, valmiina syömään silliä, ja juomaan kuumaa kuravettä päälle.
Punaisen linjan metroasemalla Lenin aukio, jossa Suomen asema sijaitsee, totesimme uutisen olevan totta. Räjähdysenergia oli poistanut Lenin alaselästä ihmisen mentävän aukon. Patsaan ympäristön olivat jöötä pitävät miliisit ottaneet haltuunsa.
Tihutyöntekijöistä on spekulointia. Monen mielestä tekijänä olivat puhtaasi poliittisesti sitoutumattomattomat anarkistit, kun toiset taas uskoivat kyseessä olleen poliittinen teko. Risteilyjä Auroraa (siis Auroran paikalla Nevalla olevaa mallinnosta, oikea Aurorahan upposi 1985) on myös uhattu, ja miliisien haukan silmät valvovat tilannetta väsymättömästi. Tekijää ei ole toistaiseksi saatu kiinni, kenties Leninin alaselän repijä oli meteoriitti tai Auroran vahingon laukas.
Englannin kielessä huhtikuuta tarkoittava sana april juontaa juurensa latinan sanasta aperire "avata", viitaten vuodenaikaan jolloin kukat ja puut avautuvat kukkaan. Tässä tapauksessa avaaminen on toki negatiivissävytteinen. Kaikesta huolimatta tuli todistettua ettei uutinen ollut pila, vaan tosi juttu.
Oppituntien jälkee iltapäivällä huomasin YLE:n internetsivuillta mielenkiintoisen uutisen Pietarin Suomen asemalla sijaitsevat Lenin – patsaan räjäyttämisestä. Uutislähde oli Venäjän tietosähketoimisto eli tutummin Itar-Tass. Uutisen yhteydessä oli kuva tihutyön kohteeksi joutuneesta patsaasta. Kuva oli otettu selkäpuolelta, jossa takamuksen paikkeilta paistoi päivä kirkkaana läpi. Uutinen vaikutti aprillipilalta. Päätimme lähteä paikalle Suomen asemalle, valmiina syömään silliä, ja juomaan kuumaa kuravettä päälle.
Punaisen linjan metroasemalla Lenin aukio, jossa Suomen asema sijaitsee, totesimme uutisen olevan totta. Räjähdysenergia oli poistanut Lenin alaselästä ihmisen mentävän aukon. Patsaan ympäristön olivat jöötä pitävät miliisit ottaneet haltuunsa.
Tihutyöntekijöistä on spekulointia. Monen mielestä tekijänä olivat puhtaasi poliittisesti sitoutumattomattomat anarkistit, kun toiset taas uskoivat kyseessä olleen poliittinen teko. Risteilyjä Auroraa (siis Auroran paikalla Nevalla olevaa mallinnosta, oikea Aurorahan upposi 1985) on myös uhattu, ja miliisien haukan silmät valvovat tilannetta väsymättömästi. Tekijää ei ole toistaiseksi saatu kiinni, kenties Leninin alaselän repijä oli meteoriitti tai Auroran vahingon laukas.
Englannin kielessä huhtikuuta tarkoittava sana april juontaa juurensa latinan sanasta aperire "avata", viitaten vuodenaikaan jolloin kukat ja puut avautuvat kukkaan. Tässä tapauksessa avaaminen on toki negatiivissävytteinen. Kaikesta huolimatta tuli todistettua ettei uutinen ollut pila, vaan tosi juttu.
torstai 2. huhtikuuta 2009
Comeback
Istun reittitaksissa. Radiossa venäläinen koomikko kertoo vitsejä. Lämpötila on kuin ruotsalaisessa saunassa, joka liikkuu kohti Vaalimaata.
Kolmen kuun kierron aikana on paljon vettä ehtinyt virtaamaan Laatokasta Itämereen, Pietarin halkovaa Nevan uomaa. Päivä on muutaman tunnin pitempi kuin Tammikuussa, ja kellotkin on siirretty kohti kesää. Joku on kenties ajatellut mitä minulle on käynyt Pohjolan Venetsiaan valoloistossa, koska ”radio Sputnik” on hiljentynyt pitkäksi aikaa.
Syy tähän vaitoiseen eristäytymiseen oli tietokoneeni aloittama paaston aika, käytönnössä tietokoneeni ei halunnut toimia. Eräs helmikuinen lauantai aamu katsoin Pasila – sarjaa youtubesta, ja silloin koneelleni riitti. Nyt miniläppäri on saanut terapiaa huollossa, ja on elämänsä voimissa. Koska itsekin olen vähintään yhtä voimissa kuin tietokoneeni, niin yhteistyö sujuu kuin kasakkatanssi.
Mielikuvitukseni on työskennellyt ahkeraan pohiten millaisella tarinalla paluuni tapahtuu interaktiiviselle areenalleni. Kertoisinko miten työskentelin kolme kuukautta Siperiassa kaivoshommissa 2km syvyydessä, vai miten kohosin K irgiisian kuumimmaksi balalaikka- soittoniekaksi vai tarinan miten matkustin Pekingiin resiinalla kolmen oligarkin ja tanssivan karhun kanssa. Päätin että parempi lienee olla sekoittamatta fiktiota faktasta. Todellisuudestakin riittää kerrottavaa ja kuvattavaa yllin kyllin.
Aivan mahdoton ajatus ei ole että miliisit olisivat jonkinlaisia kujeita keksineet minulle tammikuun muutaman alkuviikon aikana. Saapuessani Pietariin ennen uuttavuotta, eivät viisumitoimiston urautuneet työntekijät suostuneet rekisteröimään minua Venäjälle. Olin siinä muutaman viikon enemmän tai vähemmän laittomasti maassa. Miliisilaitoksen arvonnassa ei varmasti olisi menolippua Siperian kaivoshommiin olisi ollut palkintona, mutta huomattava sakko varmasti. Jokainen arpa voittaa - arpajaisiin en kuitenkaa joutunut osallistumaan.
Reittitaksissa on nyt kuumuuden lisäksi pimeää, kirjoittaminen ei ole oikein mukavaa. Vierustoverini nojaa päällään etupenkkiin, ei taida hänkään tästä näytön kirkkaudesta nauttia. Olemme kohta rajalla. Rekisteröintikorttikin on täyttämättä. Mikäli asiat sujuvat hyvin, kirjoitan viikolla lisää tarinaa.
Kolmen kuun kierron aikana on paljon vettä ehtinyt virtaamaan Laatokasta Itämereen, Pietarin halkovaa Nevan uomaa. Päivä on muutaman tunnin pitempi kuin Tammikuussa, ja kellotkin on siirretty kohti kesää. Joku on kenties ajatellut mitä minulle on käynyt Pohjolan Venetsiaan valoloistossa, koska ”radio Sputnik” on hiljentynyt pitkäksi aikaa.
Syy tähän vaitoiseen eristäytymiseen oli tietokoneeni aloittama paaston aika, käytönnössä tietokoneeni ei halunnut toimia. Eräs helmikuinen lauantai aamu katsoin Pasila – sarjaa youtubesta, ja silloin koneelleni riitti. Nyt miniläppäri on saanut terapiaa huollossa, ja on elämänsä voimissa. Koska itsekin olen vähintään yhtä voimissa kuin tietokoneeni, niin yhteistyö sujuu kuin kasakkatanssi.
Mielikuvitukseni on työskennellyt ahkeraan pohiten millaisella tarinalla paluuni tapahtuu interaktiiviselle areenalleni. Kertoisinko miten työskentelin kolme kuukautta Siperiassa kaivoshommissa 2km syvyydessä, vai miten kohosin K irgiisian kuumimmaksi balalaikka- soittoniekaksi vai tarinan miten matkustin Pekingiin resiinalla kolmen oligarkin ja tanssivan karhun kanssa. Päätin että parempi lienee olla sekoittamatta fiktiota faktasta. Todellisuudestakin riittää kerrottavaa ja kuvattavaa yllin kyllin.
Aivan mahdoton ajatus ei ole että miliisit olisivat jonkinlaisia kujeita keksineet minulle tammikuun muutaman alkuviikon aikana. Saapuessani Pietariin ennen uuttavuotta, eivät viisumitoimiston urautuneet työntekijät suostuneet rekisteröimään minua Venäjälle. Olin siinä muutaman viikon enemmän tai vähemmän laittomasti maassa. Miliisilaitoksen arvonnassa ei varmasti olisi menolippua Siperian kaivoshommiin olisi ollut palkintona, mutta huomattava sakko varmasti. Jokainen arpa voittaa - arpajaisiin en kuitenkaa joutunut osallistumaan.
Reittitaksissa on nyt kuumuuden lisäksi pimeää, kirjoittaminen ei ole oikein mukavaa. Vierustoverini nojaa päällään etupenkkiin, ei taida hänkään tästä näytön kirkkaudesta nauttia. Olemme kohta rajalla. Rekisteröintikorttikin on täyttämättä. Mikäli asiat sujuvat hyvin, kirjoitan viikolla lisää tarinaa.
maanantai 5. tammikuuta 2009
С Новым годом!
Kiinalaisen kalenterin mukaista härän vuotta 2009 0n kulunut neljä ja puoli vuorokautta. Pietarin 306-vuotta tänä vuonna täyttävässä kaupungissa pakkasukko on jäädyttänyt kanaalit että Nevan. Jänissaarella sijaitsevan Pietari-Paavalin linnoituksen edessä olevalla jäällä ihmiset jo kävelevät, uhmaten jään rakenteellista murtolujuutta.
Asuntolassamme ja ulkona on seesteistä. Ulkona sinisellä taivaalla lekottelee talvipäivän aurinko ja asuntolassamme kaikki nukkuu kellon ollessa 8 minuuttia vailla päivä yhden. Viikkoni lähti käyntiin ongelmanratkaisulla, jonka lopputulokseen olen tyytyväinen. Jo viikonajan minulle on tullut suomen numerooni puheluita samasta Helsingin suuntaisesta numerosta, noin viisi kertaa päivässä. En ole kertaakaan vastannut, koska vastaanotto maksanee muutaman euron. Tänään päätin selvittää kuka minua noin innolla kaipailee oikein googlettamallaa numeron. Tietoahan löytyikin aivan kiitettävästi. Numero kuuluu telemarkkinointirobotille, tai sitten rahankeruuhuijauriporukkalla, foorumeilta kun saa yleensä vain arvailuja. Monissa teksteissä ilmeni soittajan suosivan erityisesti ulkomaan verkoa käyttäviä suomalaisten teleoperaattorien asiakkaita. Puhelut voi siis unohtaa, koska Kelalle tai verottajalle numero ei kuulu.
Uuden vuoden juhlat ovat vuoden päätapahtuma täällä. Vietimme uuden ajan alkamista asuntolassamme, siten että joka kerroksessa oli kestit. Meidän kerroksen juhlat olivat varmasti yhdet parhaista. Saksalaisten opiskelijakollega tyttöjemme vieraiksi oli saapunut heidän ystäviään Saksasta. Opiskelijakollegamme ja heidän ystävänsä olivat pääosin lähtöisin Kazakstanista, lisäksi seurueessamme oli itävaltalainen, turkmenistanilainen ja minä skandinaavina. Tytöt olivat tehneet todella paljon herkullista ruokaa kazakstanilais-saksalaiseen tyyliin. Kaikkea ei edes ehtinyt maistamaan. Ruokailun yhteyteen kuuluivat maljat menneelle vuodelle, tulevalle vuodelle, ystävyydelle, emännille, tapaamiselle...
Vuoden vaihtumista menimme seuraamaan Eremitaasin eteen palatsiaukiolle. Siellä oli esiintymislava, jossa pakkasukko juonsi uuden vuoden showta. Kaikkialla peloitettiin pahoja henkiä raketein ja paukuin. Tulimyrskyn seassa on helppo ymmärtää, miksi Suomessa on ilotulitteet kielletty toreilla väkijoukon turvallisuuden vuoksi. Me selvisimme kuitenkin haavereitta, ja saimme ihailla kaupungin järjestämää ilotulitusta. Nevskin valtakatu oli suljettu juhlakansan vuoksi. Alkaneen vuoden ensimmäisellä tunnilla palasimme sekalaisena joukkona takaisin asuntolalle, missä juhlat jatkuivat jokaisessa kerroksessa aamuun asti.
Onnistuvaa uutta vuotta teille tuhansille blogini lukijoille. Pysykää taajuudella, sillä paljon havaintoja on luvassa kevätlukukaudelle.
Asuntolassamme ja ulkona on seesteistä. Ulkona sinisellä taivaalla lekottelee talvipäivän aurinko ja asuntolassamme kaikki nukkuu kellon ollessa 8 minuuttia vailla päivä yhden. Viikkoni lähti käyntiin ongelmanratkaisulla, jonka lopputulokseen olen tyytyväinen. Jo viikonajan minulle on tullut suomen numerooni puheluita samasta Helsingin suuntaisesta numerosta, noin viisi kertaa päivässä. En ole kertaakaan vastannut, koska vastaanotto maksanee muutaman euron. Tänään päätin selvittää kuka minua noin innolla kaipailee oikein googlettamallaa numeron. Tietoahan löytyikin aivan kiitettävästi. Numero kuuluu telemarkkinointirobotille, tai sitten rahankeruuhuijauriporukkalla, foorumeilta kun saa yleensä vain arvailuja. Monissa teksteissä ilmeni soittajan suosivan erityisesti ulkomaan verkoa käyttäviä suomalaisten teleoperaattorien asiakkaita. Puhelut voi siis unohtaa, koska Kelalle tai verottajalle numero ei kuulu.
Uuden vuoden juhlat ovat vuoden päätapahtuma täällä. Vietimme uuden ajan alkamista asuntolassamme, siten että joka kerroksessa oli kestit. Meidän kerroksen juhlat olivat varmasti yhdet parhaista. Saksalaisten opiskelijakollega tyttöjemme vieraiksi oli saapunut heidän ystäviään Saksasta. Opiskelijakollegamme ja heidän ystävänsä olivat pääosin lähtöisin Kazakstanista, lisäksi seurueessamme oli itävaltalainen, turkmenistanilainen ja minä skandinaavina. Tytöt olivat tehneet todella paljon herkullista ruokaa kazakstanilais-saksalaiseen tyyliin. Kaikkea ei edes ehtinyt maistamaan. Ruokailun yhteyteen kuuluivat maljat menneelle vuodelle, tulevalle vuodelle, ystävyydelle, emännille, tapaamiselle...
Vuoden vaihtumista menimme seuraamaan Eremitaasin eteen palatsiaukiolle. Siellä oli esiintymislava, jossa pakkasukko juonsi uuden vuoden showta. Kaikkialla peloitettiin pahoja henkiä raketein ja paukuin. Tulimyrskyn seassa on helppo ymmärtää, miksi Suomessa on ilotulitteet kielletty toreilla väkijoukon turvallisuuden vuoksi. Me selvisimme kuitenkin haavereitta, ja saimme ihailla kaupungin järjestämää ilotulitusta. Nevskin valtakatu oli suljettu juhlakansan vuoksi. Alkaneen vuoden ensimmäisellä tunnilla palasimme sekalaisena joukkona takaisin asuntolalle, missä juhlat jatkuivat jokaisessa kerroksessa aamuun asti.
Onnistuvaa uutta vuotta teille tuhansille blogini lukijoille. Pysykää taajuudella, sillä paljon havaintoja on luvassa kevätlukukaudelle.
maanantai 15. joulukuuta 2008
Viimeinen vierailu
Syyslukukauden vaihto-opiskelijoista moni suuntaa kotiin näinä päivinä, tästä syystä läksiäiskekkereitä on alituiseen. Eilen, viikon viimeisenä päivänä, heräsin aamutuimaan seitsemältä. Suuntasin termostaatittoman patterin kuumentamasta asuinhuoneestani kollektiivisen kodikkaaseen olohuoneseemme. Yllätyksekseni liikkeellä oli muitakin aamuvirkkuja, iltaisten läksiäisten "kutsuvieras"-poppoo oli vallannut lepopaikoikseen kodikkaan olohuoneemme istuimiston: kolme nojatuolia ja yhden sohvan
Menin kylmään suihkuun.
Nautittuani vilvoittavasta Nevan vedestä palasin pukeutumisen kautta kollektiiviseen olohuoneeseemme. Yksi nojatuoli oli vapautunut, istuuduin mustaan nojatuoliin. Lap top - mallinen tietokone sylissäni. Surffailin internetissä, ja mietin miksi internetin käyttöä sanotaan surffailuksi. Venäläiset vieraat nukkuivat. Hetkisen kuluttua asuntolan johtaja, tomera nainen muuten, saapui reklamoimaan laittomista vieraista.. Juttelemalla he selvittivät asian. Myöhemmin muutama saksalainen tyttö lähti laukkujen kanssa lentokentälle. Hyvästien ja aamupuuron jälkeen minä lähdin aamukävelylle. Ilma oli viileä.
Koulumme portilta menin oikealle. Rooman Pietarin kirkkoa mallintavan Kazaanin katedraalin kohdalla huomioin kirkon aukion tilapäisjärjestelyt. Aukiolla oli kymmenittäin miliisejä ja ennenkaikkea OMOH - mellakkapoliiseja. Huolimatta aukion suurehkosta uudenvuoden kuusesta, he eivät olleet piirileikeillä kuusen ympärillä. He vaikuttivat varsin happamilta kuten yleensäkin, osalla heillä oli mellakkavarustus puettuna.
Harkittua voimankäyttöä soveltavien miesten kokoontumisen syyksi päättelin tiistaina 9.12 haudatun Venäjän patriarkka Aleksei II viimeistä vierailua. Kristityille hengellisen johtajan kuoleman jälkeinen viimeinen vierailu ei ole uusi asia. Turvajärjestelyt olivat aiheelliset, vaikka Aleksei II oli kansan rakastama, ei kaikki hänestä kuitenkaan pitäneet. Hän antoi poliittisia lausuntoja federaation presidentin ystävänä, tästä hänelle koitui hiljainen oppositio kirkollisissa piireissä. Seksuaaliset vähemmistöt saivat häneltä huutia. Lisäksi hän tyrmäsi Martti Ahtisaaren saaman nobelin palkinnon, Kosovon itsenäistymisen välittämisestä johtuen. Kengän heittäjiä olisi vastaanottajien sekaan sopinut.
En halunnut kaveerata enempää mellakkapoliisien kanssa, vaan suuntasin Apraxin dvorin torielämän sekaan. Innokaisiin myyjiin kyllästyttyäni suuntasin Heinätorin (Sennaja) kautta asuntolallemme. Illalla luin Ylen uutisista miliisin valvoneen toisinajattelijoiden kulkuetta, ja pidätteneen muutamia innokkaimpia.
Yksi normaali sunnuntai Pietarissa jälleen takana.
Menin kylmään suihkuun.
Nautittuani vilvoittavasta Nevan vedestä palasin pukeutumisen kautta kollektiiviseen olohuoneeseemme. Yksi nojatuoli oli vapautunut, istuuduin mustaan nojatuoliin. Lap top - mallinen tietokone sylissäni. Surffailin internetissä, ja mietin miksi internetin käyttöä sanotaan surffailuksi. Venäläiset vieraat nukkuivat. Hetkisen kuluttua asuntolan johtaja, tomera nainen muuten, saapui reklamoimaan laittomista vieraista.. Juttelemalla he selvittivät asian. Myöhemmin muutama saksalainen tyttö lähti laukkujen kanssa lentokentälle. Hyvästien ja aamupuuron jälkeen minä lähdin aamukävelylle. Ilma oli viileä.
Koulumme portilta menin oikealle. Rooman Pietarin kirkkoa mallintavan Kazaanin katedraalin kohdalla huomioin kirkon aukion tilapäisjärjestelyt. Aukiolla oli kymmenittäin miliisejä ja ennenkaikkea OMOH - mellakkapoliiseja. Huolimatta aukion suurehkosta uudenvuoden kuusesta, he eivät olleet piirileikeillä kuusen ympärillä. He vaikuttivat varsin happamilta kuten yleensäkin, osalla heillä oli mellakkavarustus puettuna.
Harkittua voimankäyttöä soveltavien miesten kokoontumisen syyksi päättelin tiistaina 9.12 haudatun Venäjän patriarkka Aleksei II viimeistä vierailua. Kristityille hengellisen johtajan kuoleman jälkeinen viimeinen vierailu ei ole uusi asia. Turvajärjestelyt olivat aiheelliset, vaikka Aleksei II oli kansan rakastama, ei kaikki hänestä kuitenkaan pitäneet. Hän antoi poliittisia lausuntoja federaation presidentin ystävänä, tästä hänelle koitui hiljainen oppositio kirkollisissa piireissä. Seksuaaliset vähemmistöt saivat häneltä huutia. Lisäksi hän tyrmäsi Martti Ahtisaaren saaman nobelin palkinnon, Kosovon itsenäistymisen välittämisestä johtuen. Kengän heittäjiä olisi vastaanottajien sekaan sopinut.
En halunnut kaveerata enempää mellakkapoliisien kanssa, vaan suuntasin Apraxin dvorin torielämän sekaan. Innokaisiin myyjiin kyllästyttyäni suuntasin Heinätorin (Sennaja) kautta asuntolallemme. Illalla luin Ylen uutisista miliisin valvoneen toisinajattelijoiden kulkuetta, ja pidätteneen muutamia innokkaimpia.
Yksi normaali sunnuntai Pietarissa jälleen takana.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
